keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Olemassaolosta


Muutoksen tuulet kuljettavat lempeästi: Helsinkikesän jälkeen muutin takaisin Hämeenlinnaan ja se tuntuu rauhoittavalta ja seesteiseltä. Kouluun on ollut kiva palata ja saada tekemistä. Yritän olla stressaamatta ja hoitaa asian kerrallaan.

Välillä keinun kriisistä kriisiin, mutta kai se on ihan ok. Sitten välillä tuntuu puhtaalta hengittää ja sitä ymmärtää mikä olikaan elämässä tärkeää. Aion jatkossa keskittyä yksinkertaisempaan ja tiedostavampaan elämään. Haluan kehittyä, uskoa itseeni ja maailmaan, avata suuni pahaa vastaan, meditoida ja muistaa jokainen hetki millainen ihme on olla elossa. Mutta ollaanhan myös lempeitä itsellemme, vaikka ei oltaisi vielä aivan niin hiottuja versioita itsestämme kuin tulevaisuudessa haluaisimme. Tällä hetkellä oot kuitenkin paras sinä, mitä kukaan voi olla.

Kuva: Jaakko Mäkelä


Tuomaalle kiitos kuvasta.



Pieniä lohdullisia asioita.
Luokseen kutsuneita kirpputorilöytöjä.
















Claylle kiitos kuvasta.


Olen oppinut niin paljon kantapään kautta ja vielä on opittavaa. Mutta olen löytänyt luottamuksen tulevaan. Opin kyllä vielä kaiken mitä minun tarvitsee.

perjantai 19. elokuuta 2016

Kuunnellaan hiljaisuutta



Hiukseni vaihtoivat väriä ja olen tuntenut itseni taas uudistuneeksi.

Joinain hetkinä kuitenkin olo on ollut hiljaista ja jumittunutta. Silloin metsään meneminen, piirtäminen, tai jonkin järjettömän askarteluprojektin aloittaminen ja kämppiksen seura ovat kääntäneet mielialan ylös. Joskus riittää kunhan vain hengittelee.













Ystäväni Haley taiteili upean kuvan muhun jälleen, jotta voin aina kantaa palaa metsästä mukanani.





torstai 4. elokuuta 2016

Ollaanko tämä kesä näin








































Payam Airin muotivideokuvauksissa








Ennen kesää sitä tuppaa tekemään itselleen listaa mitä kesän aikana haluaa tehdä ja itse olen joka vuosi kirjoittanut paperille kyseisen listan. Tänä vuonna päätin kuitenkin olla tekemättä niin. Kesää ei tarvitse suorittaa. Höpsöintä on ahdistua ja stressata siitä ettei nauti kesästä tarpeeksi. Se riittää, että on, ja aistii.

Kesän alussa itsekin stressasin tekemisen paljoudesta, mutta sitten luovuin turhista paineista ja päätin tehdä vain sen verran kuin tuntuu hyvältä. Ja olen oikeastaan tehnytkin sitten aika paljon. Ja kaikista tärkeintä, olen nauttinut asioista. Ja vaikka rakastan seikkailuja, yhtä mieleen painuvia muistoja ovat pienet hetket. Se kun tuntee ihollaan veden ja ilman, haistaa metsän, kuuntelee parvekkeella vilttiin kääriytyneenä sadetta, itkee ja nauraa kämppiksen kanssa aikasyöppökeittiössämme, jonka pöydän ääreen istahtaessaan saattaa huomaamatta kulua tuntikausia ja aamupalat venähtää iltapäivään. Niissä hetkissä on kaikki, niissä on ikuisuus.